Miekkojen 9., Granaattiomena, yhdeksän nuolta ja Raudan synty
Joulukalenterin 9. luukku.
Saavumme jälleen Miekkojen haasteiden äärelle!
Rider-Waite-Smithin kortissa tuskistunut, kesken painajaisen herännyt tai huolien ja unettomuuden kiduttama etsijä piehtaroi yösydännä. Ehkä tyyppi on triggeröitynyt Miekkojen 4. burnoutin fiiliksiin, ehkä häntä kaduttaa 5. suorasukaisuus ja virheet, tai 7. epärehellisyys ja epävarmuus.
Miekat ovat Wildwoodissa nuolia, ja Nuolien takia rakastankin tätä pakkaa niin kovin. Wildwoodissa kuvataan RWS:n tunteita hetki kortissa esiintyvien tilanteiden jälkeen, joka auttaa ainakin itseäni tulkintaa tehdessä. En todellakaan ole mikään yltiöpositiivinen ihminen, mutta joskus nämä tarotin synkeimmät kortit vaan pysäyttää ajatuksen, ihan siinä missä ne aurinkoisemmatkin kortit. Miten tulkita ne, kun huiput ja laskut osuvat kohdalle sellaisena päivänä kun ne vaan eivät peilaa sisintä?
Wildwoodissa stoalainen jousiampuja pitelee asettaan kuin soitinta ja 8 muuta nuolta kimpoaa hänestä. Ryanin ja Matthewsin tekstissä painotetaan vannotun valan muistamista ja vahvistamista. Suunnitelmat eivät sujuneet kuten piti, nyt täytyy PÄÄTTÄÄ jatkamisesta, vaikka ei jaksaisikaan.
Yrtinkerääjässä 9:t on hedelmiä, ja Ilman hovissa tämä on Granaattiomena. Guthrien tekstissä muistetaan Demeterin tuskaa, kun Persephone siepattiin Manalaan, jonne hän jäi jumiin syötyään yhden hikisen granaatinomenan siemenen. Myyteissä ympäri maailmaa varotaan ruokailua "toisessa paikassa", sillä silloin kotiin ei ole enää palaamista.
Nostin rinnalle Ukon pakan Tulenväen 2. kortin, Raudan synnyn, johtuen tarinasta, jonka ystäväni Annakertoi ihan pari päivää sitten. Kalevalassa Rauta syntyy kolmen luonnottaren maidosta TAIVAASSA (kuinka maankuoren alkuaine syntyisi taivaassa, tämä se vasta onkin maagista ajattelua), mistä se pakenee piiloon suohon, josta seppä Ilmarinen sen pelastaa ja takoo metalliksi. Anna osasi kertoa vaihtoehtoisen tarinan, jonka on kuullut Karjalan sukulaisiltaan, missä jumalatarten maito kypsyi alunpitäen raudaksi suossa. Tarina kertoo, että suossa syntynyt alkuaine Rauta lepäsi suossa kaikessa rauhassa, eleli siellä pimeässä ja hapettomassa maankuoressa, hiljaisuudessa - kunnes seppä tuli ja riisti Raudan sieltä ylös, takoi ja karaisi Raudan miekaksi, väkipakolla! Tämä saa sekä Persephonen että Ilmarisen tarinat aivan toiseen valoon.
Guthrie kirjoitti Granaattiomenan suhteen, kuinka suru on surtava rauhassa, kiireettä, sillä liian aikaisin kerätty hedelmä ei kypsy enää. Mikä muuttuu myyttisessä ajattelussa, jos kuvittelemmekin Persephonen syöneen siemen koska hän HALUSI jäädä uuteen kotiinsa, Hadekseen, missä hän saisi vihdoin levätä kaikessa rauhassa? Että häntä ei pakotettukaan sinne lainkaan? Kreikan (ainakin muinaisen) sana siepata merkitsee samaa asiaa kuin raiskaus, tai pakottaminen. Mutta mitä jos RWS:n hahmo itkeekin hetkosen, tuntee tunteensa, niistää nenänsä ja meneekin takaisin nukkumaan, ja nukkuu rauhassa pitkälle aamuun vailla syyllisyyttä?
Mun tarot-matkan alussa mun kaksi suosikkitubettajaa oli Eyes of the Stars ja Sunshine tarot. EOS syleili haastavia kortteja, kollektiiviset luennat oli kaikkinensa taipuvaisia käsittelemään pettämistä, avioeroja ja muita suruja, ja vaikka samastuinkin tulkitsijan huikeaan tyyliin ja vahvaan omaäänisyyteen, joskus oli vaan pakko klikata sivulta pois, kun en vain kokenut näitä näkymiä omakohtaisina. Sunshine tarotilla on taas täysin päinvastainen tyyli, ja hän ylpeästi sanookin, että hänen sivullaan ei ruikuteta, kortti kuin kortti lupaa aina jotain hyvää, vaikka matkalla kohdataankin negatiiviset tunteet.
Tämä muistuttaa jälleen Enriquezin romaanista, josta en malta näköjään olla puhumatta, jossa oli Zora Neale Hurstonin lainaus: Gods always behave like the people who make them. Se selittää, miksi argentiinan riistokapitalistinen yläluokka palvoo pimeyttä, jonka perheen idealistinen ja puhdassydäminen tytär Rosario tuntee kaikesta huolimatta valona. Samaten kortit peilaavat väkisinkin tulkitsijaansa, vaikka se vaatisi melko hanakkaa tulkintaa…
